Jäätä heikentäviä seikkoja
Tuulella syntynyt jää on hauraampaa kuin tyynellä säällä syntynyt. Merijää on hauraampaa kuin makean veden jää. Halkeamat heikentävät jään kantavuutta, vaikka ne eivät ulottuisikaan jään läpi. Myös lumi hidastaa jään paksuuskasvua. Runsas lumi voi painaa jään vedenpinnan alapuolelle.
Halkeamista jään päälle nouseva vesi ja lumi muodostavat sohjoa, joka jäätyy kohvaksi. Huokoisen ja hauraan kohvajään kantavuus on vain noin puolet vahvan teräsjään kantokyvystä. Lämpötilavaihtelu jään alapinnan ja yläpinnan välillä kutistaa jäätä ja repii siihen railoja. Niihin noussut ja jäätynyt vesi estää sään lämmetessä jäätelien yhteenpainumisen.
Vaaranpaikat
Veden virtauksen vuoksi jääalueen vaaranpaikkoja ovat joet, järvien kapeikot, karikot, niemenkärjet, jokien ja purojen suistot sekä äkkijyrkästi veteen putoavien rantapenkereiden vierustat. Teollisuuslaitosten ja asutuskeskusten viemäreiden laskualueilla jää on heikkoa lämpimän päästöveden ja virtauksen takia.
Sillat, laiturit ja jäässä makaavat alukset sitovat lämpöä sekä synnyttävät virtauksia, jotka heikentävät jäätä niiden alla ja lähituntumassa. Vesistöjen syvänteiden kohdalla jää voi olla ympäröivää jäätä heikompaa, koska niissä oleva suurempi vesimäärä jäähtyy hitaammin.
Laivaväylien, halkeamien ja avantojen kohdalla jään kantavuus on heikentynyt. Kaislat taas tekevät jäästä seulan ja samalla hauraan. Rikkoutuman kohdalle kinostuva lumi ohentaa jäätä ja voi joskus jopa sulattaa sen kokonaan.